Huhuu piiitkästä aikaa. Ihan on ikävä teitä kaikkia etäystäviä. Tämä hetki on se kun toivoisi, että vuorokaudessa olisi tuplasti enemmän tunteja. Ehtisi joka paikkaan, olisi enemmän aikaa Rakkaille ja vielä enempi aikaa tälle uudelle tulokkaallemme. Pikku Prinssi, Topi, kasvaa kohinalla. Ruoka maittaa, uni ei. Sitä odottaa hetki hetkeltä, että pääsisi tuo pienen kultahipun luokse. Nuuhkimaan sitä ihanaa vauvantuoksua ja ihailemaan niitä pienenpieniä varpaita ja sormia. Kyllä isoäitinä olo on taivaallista.
Elämässä on tapahtunut ihan liian paljon yhdellä kertaa. On paljon iloja mutta mahtuu mukaan myös suruja. Kaikista näistä olen yrittänyt väkertää uutta minää. Päivä päivältä tuntuu paremmalta.
Puutarhamme lumimies, alias Sulo, the gardener on myös komistunut ja miehistynyt. Jalan nostaminenkin jo onnistuu silloin tällöin. Päivän aurinkoisella lenkillä piti ihan kiivetä korkean lumivallin päälle ja suhauttaa muille koiruleille terveiset. Minä ole näiiiin ISO.
Tuhannesti terkkuja kaikille ystäville ja pirtsakkaa kevättä.
Kaisa ja Sulo